Säärisuojien kiinnitys ratkaisee, pysyykö suoja paikallaan koko ottelun vai valuuko se nilkkaan jo ensimmäisen kaksinkamppailun jälkeen. Säärisuojien kiinnitykseen on kolme päätapaa: nauhat, erilliset kompressiohihat tai pelkkä sukka, jonka varassa suoja pysyy. Tämä artikkeli auttaa pelaajaa, vanhempaa ja valmentajaa valitsemaan sopivan tavan pelaajan iän, pelipaikan ja alustan mukaan.
Huonosti kiinnitetty suoja ärsyttää, ja pahimmillaan se on vaarallinen. Jos suoja on kiertynyt pohkeen puolelle, se ei suojaa sääriluuta juuri silloin, kun vastustajan nappula osuu siihen.
Miksi säärisuojien kiinnitys on yhtä tärkeä kuin itse suoja
Jalkapallon sääntöjen neljäs sääntö edellyttää säärisuojia kaikissa otteluissa. Suojien täytyy olla sukkien peitossa ja antaa kohtuullinen suoja. Kiinnitystavasta säännöissä ei sanota mitään, joten valinta jää pelaajalle.
Suojan tehtävä on levittää iskun voima laajemmalle alueelle. Se onnistuu vain, kun suoja on sääriluun etupuolella noin 5 cm nilkan yläpuolelta polven alapuolelle. Jo 2-3 senttimetrin liukuminen sivulle jättää luun reunan paljaaksi.
Junioriotteluissa tilanne on tuttu. Peli katkeaa, koska joku 8-vuotias korjaa suojaansa keskellä kenttää, ja sukka on rullautunut nilkkaan. Pelaajan tekniikassa ei ole vikaa. Vika on kiinnityksessä.
Nauhalliset säärisuojat – varmin valinta pienille pelaajille
Nauhallisessa mallissa suojaan on yhdistetty nilkkasuoja ja tarranauha, joka kiristetään jalkapöydän ympäri tai nilkan taakse. Usein mukana on myös yläreunan tarranauha. Tällainen suoja ei kierry, vaikka sukka valuisi. Hinnat ovat yleensä 12-30 €, esimerkiksi Adidaksen ja Puman junioreiden perusmalleissa.
Nauhamalli sopii parhaiten noin 5-10-vuotiaille, jotka pukevat varusteensa vielä itse ja kiireessä. Nilkkasuojasta on hyötyä myös hiekkakentällä ja aloittelijoiden peleissä, joissa potkut osuvat usein nilkkaan.
Haittapuolikin on. Nilkkasuoja vie tilaa kengän varresta, ja kokeneempi pelaaja tuntee sen pallon käsittelyssä. Siksi useimmat siirtyvät 11-13-vuotiaina kevyempään malliin. Sopivan koon valintaa ikäluokittain käsitellään tarkemmin artikkelissa säärisuojien valinta ikäluokan ja koon mukaan.
Kompressiohihat – kevyt ja tukeva vaihtoehto
Kompressiohiha on ohut ja joustava putki, joka vedetään sääreen ennen sukkaa. Suoja liu’utetaan hihan ja ihon väliin tai hihan päälle sen omaan taskuun. Esimerkiksi Nike Mercurial Lite -suojissa hiha tulee suojan mukana. Erillisiä hihoja myydään 5-15 € parilta, ja niitä voi käyttää lähes minkä tahansa kevyen levysuojan kanssa.
Hiha pitää suojan paikallaan tasaisella paineella ilman nauhaa, joka kiristäisi yhdestä kohdasta. Siksi se on suosittu nopeissa pelipaikoissa kuten laidoilla ja kärjessä, joissa pelaaja ei halua tuntea suojaa ollenkaan.
Koko kannattaa valita huolella. Liian löysä hiha alkaa valua noin 60 minuutin kohdalla, kun se on hiestä märkä. Liian tiukka hiha painaa pohjetta ja voi altistaa krampille. Hiha on oikean kokoinen, kun se tuntuu tiukalta mutta jättää ihoon korkeintaan kevyen jäljen.
Talvifutis on poikkeus. Kun tekonurmihallissa tai pakkasella pelataan pitkissä kerrastohousuissa, hiha laitetaan kerraston päälle. Muuten suoja liukuu liukkaalla kankaalla.
Sukkaan tuettu kiinnitys ja teippaus
Kokeneet kenttäpelaajat valitsevat usein kevyimmän ratkaisun. He laittavat ohuen levysuojan suoraan sukan alle ja kiristävät kokonaisuuden säärisuojanauhalla tai teipillä. Säärisuojanauha on joustava silikonipintainen lenkki, joka vedetään sukan päälle suojan yläreunan kohdalle. Valikoimaa löytyy esimerkiksi osastolta säärisuojapidikkeet, ja hinnat ovat yleensä 3-10 €.
Teippaus on vanhin tapa. Läpinäkyvää tai sukan väristä sukkateippiä kierretään 1-2 kierrosta suojan yläosan ja nilkan kohdalle. Rulla maksaa 3-6 € ja riittää muutamaan otteluun.
Tämä tapa toimii vain, jos sukka on tiukka ja kokoon sopiva. Löysän perussukan varassa levysuoja kääntyy ensimmäisessä taklauksessa. Hyvä esimerkki on seuran oma ottelusukka, joka on pesty kolme kautta ja on löystynyt. Sukan pituus ja materiaali vaikuttavat pitoon yllättävän paljon. Vaihtoehtoja on esitelty artikkelissa jalkapallosukat ja niiden vaihtoehdot.
Myytti: ammattilaisten minisuojat riittävät kaikille
Televisiossa näkee pelaajia, joiden suojat ovat kämmenen kokoisia ja jotka käyttävät matalia sukkia. Siitä syntyy helposti käsitys, että pieni suoja on yhtä hyvä tai ainakin ammattimaisempi.
Näin ei ole. Pieni suoja jättää sääriluun ala- ja yläosan paljaaksi. Ammattilaispelaajalla on lisäksi huoltaja, fysioterapeutti ja seuran lääkäri. Kolmosen sarjan tai harrastesarjan pelaajalla niitä ei ole, ja sääriluun murtuma tai syvä ruhje voi tarkoittaa 6-12 viikon taukoa töistä ja pelaamisesta.
Pelaajan kannattaa valita suoja, joka peittää säären pituudesta noin kaksi kolmasosaa. Kiinnitystapa valitaan vasta sen jälkeen.
Kiinnitystapa pelipaikan ja alustan mukaan
Puolustajat ja keskikentän taklaajat ottavat vastaan eniten osumia. Heille sopii tukeva levysuoja yhdessä tiukan hihan tai säärisuojanauhan kanssa. Laitapelaajat ja hyökkääjät painottavat yleensä keveyttä, joten hiha on heille luonteva valinta.
Maalivahdeilta säärisuojia vaaditaan otteluissa samalla tavalla kuin muilta. Moni maalivahti käyttää ohutta mallia, koska maalivahti liikkuu enemmän sivusuunnassa ja ottaa vähemmän suoria potkuja sääreen.
Futsalissa sukat ovat usein lyhyemmät, ja salin lämpö lisää hikoilua. Siksi kompressiohiha toimii salissa yleensä paremmin kuin teippi, joka irtoaa märältä sukalta. Tekonurmella kumirouhe pääsee helposti nauhamallin nilkkasuojan alle ja hiertää. Ongelman voi ratkaista vaihtamalla nilkkasuojattomaan malliin.
Yleisimmät virheet säärisuojien kiinnityksessä
Seuraavat virheet toistuvat kentillä viikosta toiseen:
– Suoja on liian alhaalla, jolloin se osuu nilkkaan ja kengän varteen eikä suojaa sääriluun keskiosaa.
– Teippi kiristetään liian tiukalle, mikä heikentää pohkeen verenkiertoa ja voi aiheuttaa kramppeja jälkimmäisellä puoliajalla.
– Kompressiohiha on liian iso, koska se on ostettu ”kasvuvaraa” ajatellen. Kompressio toimii vain oikean kokoisena.
– Kiinnitystapaa ei testata ennen ottelua. Uusi hiha tai nauha kannattaa kokeilla treeneissä eikä vasta sarjapelissä.
UKK
Mikä on paras säärisuojien kiinnitystapa lapselle?
Alle 10-vuotiaalle nauhallinen malli nilkkasuojalla on yleensä paras, koska se pysyy paikallaan, vaikka sukka valuisi. Lapsi osaa myös pukea sen itse.
Voiko säärisuojat kiinnittää pelkällä teipillä?
Voi, jos sukka on tiukka ja suoja on muotoiltu säären mukaan. Teippiä kierretään 1-2 kierrosta, eikä sitä vedetä liian tiukalle. Märällä säällä ja salissa teippi irtoaa helpommin kuin hiha tai säärisuojanauha.
Kumpi on parempi, kompressiohiha vai säärisuojanauha?
Hiha pitää suojan paikallaan tasaisemmin ja tuntuu kevyemmältä. Nauha on halvempi ja nopeampi pukea. Kovassa kontaktissa pelaavat käyttävät joskus molempia yhtä aikaa.
Yhteenveto ja viimeinen vinkki
Pienimmille pelaajille sopivat nauhalliset suojat. Nopeiden pelipaikkojen kenttäpelaajat hyötyvät kompressiohihasta. Kokenut pelaaja, jolla on tiukat sukat, pärjää usein pelkällä säärisuojanauhalla tai teipillä. Kiinnitystavasta riippumatta suojan täytyy peittää sääriluun keskiosa koko ottelun ajan.
Ennen tärkeää ottelua kannattaa tehdä yksinkertainen testi. Pue koko varustus, tee viisi kovaa sprinttiä ja muutama sivuttaisliike, ja katso sitten, missä suoja on. Jos se on liikkunut yli sentin, kiinnitystä pitää vielä säätää.