Kasvava junioripelaaja voi tarvita uudet nappikset jokaiselle kaudelle, ja juuri siksi kierrätetyt nappikset ja seuran kenkäkirppis ovat yksi fiksuimmista tavoista keventää jalkapalloharrastuksen kuluja. Tämä artikkeli on suunnattu vanhemmille, joukkueenjohtajille ja seuratoimijoille, jotka haluavat järjestää toimivan kenkäkirppiksen tai ostaa käytetyt kengät niin, ettei lapsen jalka tai peli kärsi. Lopuksi tiedät, mitä käytetyistä kengistä kannattaa tarkistaa ja milloin uusi kenkä on sittenkin parempi ratkaisu.
Miksi kierrätetyt nappikset sopivat juniorijalkapalloon
Lapsen jalka kasvaa usein 1-2 kokoa vuodessa, ja kasvupyrähdyksen aikana koko voi vaihtua jo kesken kauden. Tämän vuoksi moni kenkäpari jää kaappiin lähes uudenveroisena. Kun junioripelaajan uudet FG- tai AG-kengät maksavat tyypillisesti 35-80 €, käytetystä parista maksetaan kirppiksellä usein vain 5-20 €.
Suomessa asia korostuu, koska jalkapallo on laajin lasten harrastuslaji ja samalla perheellä voi olla useampi pelaaja. Lyhyt kesä ja pitkä hallikausi tarkoittavat lisäksi, että lapsi tarvitsee usein kahdet kengät: nappikset ulkokentälle ja tekonurmelle sekä salikengät talven futsaliin. Kierrätys puolittaa helposti tämän kokonaisuuden hinnan. Kasvun tahdista ja vaihtovälistä on kerrottu tarkemmin artikkelissa junioripelaajan kasvavat jalat ja kenkien vaihtoväli.
Kirppis tuo myös ympäristöhyödyn. Ehjä kenkä, joka pelataan loppuun toisen lapsen jalassa, on parempi vaihtoehto kuin jätesäkki.
Näin seuran kenkäkirppis järjestetään
Ajoitus ratkaisee enemmän kuin moni arvaa. Toimivimmat ajankohdat ovat lokakuu, kun ulkokausi päättyy ja kengät jäävät pieniksi, sekä maalis–huhtikuu juuri ennen tekonurmikauden alkua. Moni seura Tampereella, Oulussa ja pääkaupunkiseudulla järjestää kirppiksen kauden päätöstilaisuuden tai joukkueiden yhteisen pelipäivän yhteydessä, jolloin paikalla on valmiiksi satoja vanhempia.
Kokenut seuratoimija aloittaa käytännön asioista, ei mainonnasta. Hyväksi todettu runko näyttää tältä:
1. Kenkien tuonti etukäteen sovittuna aikana, esimerkiksi tuntia ennen avaamista.
2. Jokaiseen pariin teippilappu, jossa koko, pohjatyyppi (FG, AG, TF, IC) ja hinta.
3. Hintaportaat valmiiksi: 5 €, 10 € ja 15 €, jolloin kukaan ei jää jumiin neuvotteluun.
4. Maksu MobilePaylla myyjälle tai joukkueen kassaan, jos kengät on lahjoitettu.
5. Myymättömät parit joko takaisin omistajalle tai seuran lainakenkävarastoon.
Lajittelu koon mukaan on tärkeämpää kuin brändin mukaan. Vanhempi etsii kokoa 34, ei Nikeä tai Adidasta. Pöydät tai laatikot kokoryhmittäin (alle 30, 30-34, 35-38, 39+) nopeuttavat kaikkea.
Hyvä lisä on seuran lainakenkälaatikko. Siihen kerätään lahjoitetut parit, joita uusi pelaaja voi käyttää ensimmäiset treenikuukaudet. Kynnys aloittaa futis madaltuu, kun ensimmäisiin treeneihin ei tarvitse ostaa mitään.
Mistä tunnistaa hyvän käytetyn nappiskengän
Ammattilainen katsoo ensin kantaa, vasta sitten pintaa. Kantakupin pitää olla tukeva ja suora; jos se on painunut kasaan tai vino, kenkä ei enää tue jalkaa. Naarmuuntunut kärki taas on kosmeettinen asia.
Seuraavaksi käännetään pohja. FG-kengissä nappulat kuluvat epätasaisesti, ja tekonurmella pelatuissa pareissa etukärjen nappulat ovat usein hioutuneet lähes tasaisiksi. Jos nappuloiden korkeuseroa näkee paljaalla silmällä, pito katoaa juuri käännöksissä. TF- eli turf-kengissä ja salikengissä riittää, että kuviointi on vielä erotettavissa eikä pohja ole irtoamassa saumasta.
Kolmas tarkistus on pohjan ja päällisen sauma etuosassa. Halkeama siinä kohdassa laajenee nopeasti, ja kenkä on käyttökelvoton muutamassa viikossa. Pohjallisen kulumista ei kannata säikähtää, sillä irrotettavan pohjallisen voi vaihtaa uuteen 10-20 eurolla.
Kenkä sovitetaan aina sillä sukalla, jolla lapsi pelaa, ja säärisuojien kanssa jos mahdollista. Varpaiden eteen jätetään noin peukalonleveyden verran tilaa, mutta ei enempää. Liian isoksi ostettu ”kasvuvarakenkä” on yleinen syy kompastelulle ja rakoille.
Myytti: käytetty kenkä pilaa lapsen jalan
Sitkeä uskomus on, että käytetty kenkä on muotoutunut edellisen käyttäjän jalkaan ja aiheuttaa virheasentoja. Juniorien nappiksissa tämä pitää paikkansa vain harvoin. Lapsen kenkä on käytössä tyypillisesti yhden kauden, ja synteettiset päällismateriaalit eivät muovaudu samalla tavalla kuin aikuisten vuosia käytetyt nahkakengät.
Todellinen riski on kantakupissa ja pohjan vinoon kulumisessa, ei kengän ”muistissa”. Jos kanta on suora, pohja kulunut tasaisesti ja pohjallinen vaihdettu, käytetty pari on lapselle yhtä hyvä kuin uusi. Poikkeus on kenkä, jota edellinen käyttäjä on selvästi pronatoinut niin, että pohja on kulunut vain sisäreunasta. Sellainen pari jätetään pöydälle.
Toinen väärinkäsitys koskee hygieniaa. Kenkäsienen riski pienenee lähes olemattomaksi, kun kengät pestään, kuivataan kunnolla ja pohjalliset vaihdetaan. Ohjeet löytyvät artikkelista jalkapallokenkien hoito – pesu, kuivaus ja säilytys.
Yleisimmät virheet kenkäkirppiksellä
Ensimmäinen virhe on ostaa väärä pohjatyyppi. Kesäkuun luonnonnurmelle tarkoitetut SG-kengät metallinappuloilla eivät kuulu tekonurmelle, eikä niitä sallita monessa juniorisarjassa. Suomessa valtaosa juniorien treeneistä pelataan tekonurmella, joten AG-pohja tai monikäyttöinen FG/AG-pohja on yleensä turvallisin valinta.
Toinen virhe on hinnoitella kengät uushinnan mukaan. Nike Mercurialin tai Adidas Predatorin lippulaivamalli maksaa uutena 250-300 €, mutta kirppiksellä junioriversio liikkuu silti 10-20 eurossa. Ylihinnoitellut parit jäävät myymättä, ja kirppiksen maine kärsii.
Kolmas virhe on unohtaa kuivatus ennen myyntiä. Märkänä muovipussissa viikon seisonut kenkä haisee ja homehtuu, eikä sitä kukaan osta. Parhaat kirppikset edellyttävät, että tuodut kengät on pesty ja kuivattu.
UKK
Kannattaako kilpatasolla pelaavalle nuorelle ostaa käytetyt nappikset?
Kyllä, jos pohja ja kanta ovat hyvässä kunnossa ja koko on oikea. Kilpatasolla pelaava 14-16-vuotias kuluttaa kengät nopeammin, joten pohjan kunto on tarkistettava erityisen huolellisesti.
Mitä myymättä jääneille kengille tehdään?
Ehjät parit kannattaa ohjata seuran lainakenkävarastoon tai lahjoittaa eteenpäin. Täysin kuluneet kengät viedään sekajätteeseen, sillä kenkien materiaaliyhdistelmät eivät yleensä kelpaa tekstiilikeräykseen.
Voiko salikenkiä myydä samalla kirppiksellä?
Voi, ja se on suositeltavaa. IC-salikengät ja futsalkengät kannattaa kuitenkin merkitä selvästi omaksi ryhmäkseen, koska hallien säännöt edellyttävät usein jälkiä jättämätöntä pohjaa.
Kierrätys osaksi seuran vuosikalenteria
Paras kenkäkirppis on jokavuotinen, ei kertaluonteinen tempaus. Kun päivämäärä on seuran kalenterissa lokakuussa ja maaliskuussa, vanhemmat oppivat säästämään pieniksi jääneet kengät valmiiksi pestyinä. Jos kirppikseltä ei löydy oikeaa kokoa, uudet parit kannattaa vertailla huolella; lasten jalkapallokengät -osastolta näkee, millaisia pohjatyyppejä ja hintaluokkia junioreille on tarjolla. Pienellä vaivalla seura säästää jäseniltään satoja euroja vuodessa, ja jokainen ehjä kenkäpari pääsee pelaamaan loppuun asti.