Jalkapalloseuran ja paikallisen jalkapallokaupan välinen yhteistyö vaikuttaa arkeen enemmän kuin moni valmentaja tai vanhempi tulee ajatelleeksi. Kun seura ja kauppa löytävät toimivan tavan tehdä yhteistyötä, se näkyy suoraan varusteiden hinnassa, saatavuudessa ja siinä, kuinka nopeasti rikkoutuneet kengät tai kadonneet maalivahdin hanskat saadaan korvattua.
Miksi seurat hakeutuvat yhteistyöhön jalkapallokaupan kanssa
Suomalaisessa junioriseurassa budjetti on aina tiukalla. Kun 25 hengen D-juniorijoukkue tarvitsee uudet pelipaidat, treenitakit ja ehkä vielä maalivahdin varusteet, summa nousee helposti 2000–4000 euroon kertaostona.
Tässä kohtaa kiinteä yhteistyökumppani tuo säästöä. Seura saa yleensä määrävolyymialennuksen, kun tilaukset kootaan yhdelle toimittajalle usean kauden ajaksi sen sijaan, että jokainen joukkue kilpailuttaisi hankinnat erikseen. Lisäksi kauppa oppii tuntemaan seuran tarpeet – ikäluokat, pelipaikat, kasvuvaran tarve – eikä kaikkea tarvitse selittää alusta joka kerta.
Millaisia yhteistyömuotoja on tarjolla
Käytännössä yhteistyö näkyy muutamalla eri tavalla riippuen seuran koosta ja tarpeista.
Varustetoimittajasopimus on yleisin malli isommissa seuroissa. Seura sopii yhden liikkeen kanssa 2–3 vuoden sopimuksesta, jossa kauppa toimittaa pelipaidat, treenivaatteet ja usein myös jalkapallokengät alennettuun hintaan koko seuran jäsenille. Varustetoimittajan vaihto kesken kauden ei kuitenkaan ole yksinkertaista, joten sopimuksen ehdot kannattaa käydä läpi huolella jo alkuvaiheessa.
Seurakumppanuus ilman yksinoikeutta sopii pienemmille seuroille tai kaupungeille, joissa on vain yksi tai kaksi alan liikettä. Tällöin seura saa alennuskoodin tai suoran hintaedun, mutta perheet voivat silti ostaa varusteet mistä haluavat.
Fanituotteiden ja painatuspalvelun yhteistyö liittyy usein erikseen sovittuun sopimukseen seuran omien pelipaitojen ja huivien osalta. Tämä on erillinen asia varsinaisesta harjoitusvarustuksesta, ja monella seuralla on eri kumppani näihin kahteen tarpeeseen.
Käytännön esimerkki: näin sopimus etenee kaudelle
Tyypillinen tilanne Kakkosen tai Ykkösliigan alapuolella pelaavassa seurassa etenee näin. Valmentaja tai seuran varustevastaava ottaa yhteyttä lähikaupunkien liikkeisiin keväällä, ennen kesäkauden alkua. Tarjouspyyntöön liitetään joukkueiden koot, pelaajamäärät ja se, tarvitaanko pelkkä treenivarustus vai myös maalivahdin erikoisvarusteet.
Kaksi tai kolme liikettä antaa tarjouksen, ja seura vertailee paitsi hintaa myös toimitusaikaa ja sitä, onnistuuko kesken kauden tuleva lisätilaus – uusi pelaaja tarvitsee esimerkiksi paidan numerolla 14, kun alkuperäinen tilaus on jo toimitettu. Varustetilauksen muistilistan läpikäynti tässä vaiheessa säästää myöhemmin ylimääräisiltä sähköposteilta.
Sopimuskauden aikana moni seura sopii myös kiinteän alennusprosentin, joka koskee myös vanhempien omia ostoksia – esimerkiksi jos perhe haluaa ostaa lapselleen samat FG-pohjaiset jalkapallokengät kuin joukkuekaverilla on.
Mitä yhteistyösopimuksessa kannattaa sopia tarkasti
Moni seura tekee sopimuksen liian väljästi, ja ongelmat tulevat esiin vasta kauden puolivälissä. Kokenut varustevastaava käy läpi ainakin nämä kohdat ennen allekirjoitusta:
Toimitusajat kauden ulkopuolella – mitä tapahtuu, jos uusi pelaaja liittyy joukkueeseen lokakuussa kesken kilpailukauden. Onko paita saatavilla kahdessa viikossa vai kahdeksassa?
Hinnan sitominen – onko sovittu hinta voimassa koko sopimuskauden vai voiko kauppa nostaa hintoja kesken kauden esimerkiksi valmistajan hinnannoston takia.
Vastuu virhetoimituksista – jos 30 paidan erässä on kolme väärää kokoa, kuka maksaa palautuksen ja uudelleenlähetyksen postikulut.
Yleisimmät virheet seurojen sopimuksissa
Kolme virhettä toistuu seura toisensa jälkeen, kun varustesopimuksia solmitaan.
Ensimmäinen on liian pitkä sitoutuminen ilman irtisanomisehtoa. Kolmen vuoden sopimus voi tuntua turvalliselta, mutta jos kauppa vaihtaa omistajaa tai palvelu heikkenee, seura on silti sidottu.
Toinen virhe on koko- ja kasvuvaramitoituksen unohtaminen sopimuksesta. Pienten pelaajien kasvuvara tarkoittaa, että 7–9-vuotiaiden ryhmässä tilausmääriä joudutaan päivittämään joka kausi – tästä pitää sopia etukäteen, ei improvisoida syyskuussa.
Kolmas, ja yllättävän yleinen virhe, on se, että sopimus koskee vain kenttäpelaajien varusteita ja maalivahtien erikoistarpeet – käsineet, pehmustetut paidat – jäävät kokonaan sopimuksen ulkopuolelle. Tämä johtaa siihen, että jokainen maalivahdin vanhempi joutuu hankkimaan varusteet itse eri liikkeestä.
Yleinen väärinkäsitys: iso ketju on aina halvempi seuralle
Moni olettaa, että valtakunnallinen ketju tarjoaa automaattisesti paremman seurahinnan kuin paikallinen erikoisliike. Näin ei useinkaan ole.
Paikallinen jalkapallokauppa, joka tuntee seuran ja näkee sen pitkäaikaisena asiakkaana, on usein valmis joustamaan hinnasta enemmän kuin ketju, jonka hinnoittelu tulee suoraan pääkonttorilta ilman paikallista neuvotteluvaraa. Lisäksi paikallinen liike pystyy tyypillisesti reagoimaan nopeammin yksittäisiin lisätilauksiin, kun taas ketjun tilausjärjestelmä voi vaatia tietyn minimimäärän ennen kuin erikoiskokoja tai -värejä edes tilataan valmistajalta.
UKK
Kuinka moni liike kannattaa kilpailuttaa varustesopimusta varten?
Kaksi tai kolme tarjousta riittää useimmiten vertailuun. Useamman liikkeen kilpailuttaminen vie valmentajien ja varustevastaavien aikaa ilman, että lopputulos yleensä paranee merkittävästi.
Voiko yksittäinen pelaaja ostaa varusteet muualta, vaikka seuralla on sopimuskumppani?
Kyllä, useimmissa sopimuksissa tämä on mahdollista, ellei kyse ole seuran virallisesta pelipaidasta, jonka valmistus on sidottu yhteen painatuspalveluun. Treenivarusteiden, kenkien ja säärisuojien osalta perheillä on yleensä vapaus valita.
Kuinka usein varustesopimus kannattaa kilpailuttaa uudelleen?
Joka toinen tai kolmas kausi on tyypillinen väli. Liian usein vaihtaminen rikkoo jatkuvuuden – esimerkiksi seuran logon painatusmallit ja värisävyt – kun taas liian harva kilpailutus jättää seuran maksamaan vanhentunutta hintaa.
Yhteenveto
Toimiva yhteistyö seuran ja jalkapallokaupan välillä ei synny sattumalta, vaan selkeästi sovituista ehdoista: hinnasta, toimitusajoista ja siitä, mitä varusteryhmiä sopimus kattaa. Kun nämä asiat on kirjattu ylös etukäteen, seura säästää sekä rahaa että valmentajien aikaa – ja pelaajat saavat varusteensa silloin kun niitä tarvitaan, ei kaksi viikkoa kauden alkuottelun jälkeen.