Suomessa pelipäivä voi tarkoittaa elokuun helteitä tai lokakuun loskaa, ja joukkueen vaatetus eri sääolosuhteisiin ratkaisee usein sen, jaksaako pelaaja keskittyä peliin vai lämpötilaan. Kerrostus on avainsana – ei se, että pelaajalla on paksuin mahdollinen takki päällä, vaan se, että vaatekerroksia voi lisätä ja poistaa ottelun ja sään mukaan ilman, että liikkuvuus tai pelipaidan tunnistettavuus kärsii.
Miksi kerrostus on parempi ratkaisu kuin yksi paksu vaate
Yksittäinen paksu takki tuntuu turvalliselta valinnalta syyskuun harjoituksiin, mutta se on huono kompromissi. Kun peli lähtee käyntiin ja syke nousee, paksu vaate alkaa hiostaa, ja vaihtopenkillä istuva pelaaja jäähtyy saman takin alla nopeasti, koska kangas ei hengitä.
Kolmen ohuen kerroksen yhdistelmä toimii paremmin kuin yksi paksu kerros samasta syystä kuin untuvapeitto lämmittää paremmin kuin yksi villahuopa – ilmarako kerrosten välissä eristää. Käytännössä tämä tarkoittaa: ihonmyötäistä kosteutta siirtävää alusasua, välikerrosta ja tarvittaessa tuulta tai vettä pitävää päällyskerrosta.
Peruskerrostus +15…+20 asteen kesäkelissä
Kesäkuun ja elokuun otteluissa Helsingissä tai Turussa lämpötila pysyttelee usein mukavalla alueella, jolloin kerrostuksesta ei kannata tehdä monimutkaista. Pelipaita, shortsit ja jalkapallosukat riittävät itse otteluun.
Vaihtopenkille tarvitaan silti kevyt treenitakki, koska ilta jäähtyy nopeasti auringon laskettua. Moni juniorivalmentaja unohtaa tämän ja ihmettelee, miksi vaihtopelaaja on jäykkä tullessaan kentälle 60. minuutilla.
Syys- ja kevätkelin kerrostus, +5…+15 astetta
Tämä on suomalaisen jalkapallokauden vaikein kerros suunnitella, koska aamu voi olla +3 astetta ja iltapäivä +14. Toimiva ratkaisu on ohut tekninen alusasu pelipaidan alla – ei puuvillaa, koska puuvilla imee hikeä eikä kuivu ottelun aikana.
Käytännössä tämä tarkoittaa polyesteri- tai polyamidipohjaista kompressiopaitaa tai pitkähihaista aluspaitaa. Monilla valmistajilla, kuten Nikella ja Adidaksella, on omat teknisen alusvaatteen mallistonsa, ja hintahaarukka on tyypillisesti 20–40 euroa per paita. Housujen alle sopii vastaavasti ohut alushousu, joka ei tunnu paksulta säärisuojien tai jalkapallohousujen alla.
Vaihtopelaajille ja penkille kannattaa varata paksumpi huppari tai verryttelytakki, koska paikallaan seisominen tuntuu nopeasti kylmemmältä kuin juokseminen. Kokenut valmentaja katsoo ensin lämpömittaria ja vasta sitten pelipaikkaa, kun hän jakaa vaihtopenkin vaatteita – maalivahti seisoo usein paikallaan pidempään kuin kenttäpelaaja ja tarvitsee siksi paksumman kerroksen.
Talvifutis ja pakkaskauden erityisvaatimukset
Kun lämpötila laskee pakkasen puolelle, kerrostus muuttuu teknisemmäksi. Moni siirtyy tällöin joka tapauksessa sisätiloihin pelattavaan futsaliin, mutta ulkokentillä pelattava talvifutis vaatii oman varustuksensa.
Tuulenpitävä ulkokerros on tällöin pakollinen, ei valinnainen. Jalkapallotakki, joka päästää kosteuden ulos mutta estää tuulen läpäisyn, on parempi valinta kuin täysin vedenpitävä kalvo, joka hikoiluttaa nopeasti. Käsiä ja päätä kannattaa suojata erikseen – ohuet juoksuhanskat eivät haittaa pallonkäsittelyä, ja pipo mahtuu useimpiin päähineisiin ilman että se häiritsee näkökenttää.
Lue lisää aiheesta artikkelista Talvifutis Suomessa – varusteet pakkaseen ja lumeen, jossa käydään läpi tarkemmin pakkaskauden kenkävalinnat ja kenttäolosuhteet.
Sade ja märkä keli – mitä kerrostus vaatii silloin
Sateella tehdään yleensä yksi perusvirhe: valitaan liian paksu tai täysin vedenpitävä ulkokerros, joka hiostaa pelaajan märäksi sisäpuolelta yhtä nopeasti kuin sade kastelisi ulkopuolelta. Kevyt, hengittävä sadetakki tai -huppari toimii paremmin kuin raskas kangas.
Pelaajille itselleen riittää usein pelkkä pelipaita ja sukat, koska liike pitää lämpimänä, mutta vaihtopenkillä sade tuntuu heti kylmemmältä. Penkkipaikoille kannattaa varata ylimääräinen kuiva paita vaihtoon, jos ensimmäinen kastuu läpimäräksi jo lämmittelyssä.
Yleisimmät virheet joukkueen vaatetuksessa
Kolme virhettä toistuu kaudesta toiseen suomalaisilla junioriseuroilla:
Puuvillaiset aluspaidat pelipaidan alla – puuvilla imee hikeä ja pysyy märkänä koko ottelun, mikä jäähdyttää pelaajaa tehokkaammin kuin liian vähäinen vaatetus.
Sama kerrostus koko kaudelle – monessa seurassa jaetaan sama treenitakki syyskuussa ja maaliskuussa, vaikka lämpötilaero voi olla 15 astetta.
Vaihtopelaajien vaatetuksen unohtaminen – kenttäpelaajien varustus suunnitellaan huolella, mutta penkillä istuvat jäävät usein liian ohuisiin kerroksiin.
Yleinen väärinkäsitys on myös se, että kerrostuksen pitäisi tarkoittaa enemmän vaatetta aina kylmemmällä säällä. Todellisuudessa oikea kerrostus tarkoittaa oikeanlaisia materiaaleja – tekninen ohut kerros toimii usein paremmin kuin paksu puuvillakerros, koska se kuivuu ottelun aikana eikä jää kylmänä ihoa vasten.
UKK – usein kysyttyä joukkueen vaatetuksesta
Voiko pelipaidan alla käyttää mitä tahansa aluspaitaa?
Ei kannata. Puuvillainen aluspaita imee hikeä eikä kuivu ottelun aikana, mikä jäähdyttää pelaajaa. Tekninen polyesteri- tai polyamidipohjainen alusasu siirtää kosteutta iholta pois ja pysyy lämpimänä myös märkänä.
Miten vaihtopenkin pelaajat kannattaa pukea kylmällä säällä?
Vaihtopelaajat tarvitsevat paksumman kerroksen kuin kenttäpelaajat, koska paikallaan istuminen ei tuota samaa lämpöä kuin juokseminen. Verryttelytakki, huppari ja tarvittaessa pipo ja hanskat ovat perusvarustus penkille pakkaskaudella.
Sopiiko sama kerrostus koko kaudelle Suomessa?
Ei sovi. Kesäkauden touko-lokakuun ja talvikauden vaatimukset eroavat merkittävästi, joten seuran kannattaa suunnitella vähintään kaksi eri kerrostusratkaisua – kevyt kesävarustus ja lämpimämpi syys-talvivarustus.
Yhteenveto
Toimiva kerrostus ei ole monimutkaista, kunhan lähtökohtana on ohut tekninen alusasu, säänmukainen välikerros ja tarvittaessa tuulelta tai sateelta suojaava päällyskerros. Suomen vaihteleva sääjakso touko-lokakuun kesäkaudesta pakkastalveen tekee tästä erityisen tärkeää juuri suomalaisille joukkueille, toisin kuin tasaisemman ilmaston maissa. Seuran varustevastaavan kannattaa suunnitella vaatetus etukäteen koko kaudelle, ei ottelu kerrallaan, jotta sekä kenttäpelaajat että vaihtopenkki pysyvät suorituskykyisinä säässä kuin säässä.